Skip to content

Taisto-viikko koulullamme

Taisto on yläkoululaisille  suunnattu rento ja raamikas lihaskuntokampanja, joka osoittaa lihaskunnon treenaamisen olevan hauskaa! Taiston treenijaksoon treenaaminen käy mukavissa merkeissä yhdessä kavereiden kanssa välitunneilla, vapaa-ajalla tai vaikka TV:n mainoskatkon ajan. Taistossa nuoret haastetaan parantamaan omaa ennätystään neljässä lihaskuntohaasteessa, joista jokaiseen on valittavissa helpompi ja haastavampi versio. Haasteisiin annetaan monipuolisia treenivinkkejä.

Pitkäkankaan koulun Taisto-viikko sujuu mukavissa merkeissä. Liikunnan opettajat ovat jo aiemmin pitäneet oppilaille Taisto-tunnin, jossa harjoiteltiin lihaskuntoharjoituksia Taistoa varten. Taisto-viikon ajan koulun salissa joka päivä klo 13.00 pyörivä hedelmäpeli on innostanut oppilaita. Sen ideana on se, että kun tekee jotain liikettä tietyn verran, voi saada hedelmän palkinnoksi. Esimerkiksi leuanvetopäivänä yhdellä leuanvedolla sai hedelmän.  Syynä hedelmäpelin suosioon voi olla tietenkin myös se, että samalla voi välttyä ulkovälitunnilta. 😉

Taisto-viikko huipentuu perjantain Taisto-tapahtumaan. Silloin oppilaiden toivotaan pukevan päälleen jotain pinkkiä. Tukioppilaat hakevat jokaisen luokan vuoroillaan saliin, jonne rakennetaan Taisto-rata. Oppilaat saavat siellä kokeilla taitojaan. Siellä kisaillaan myös haasteet, joita oppilaat ja opettajat ovat toisilleen tehneet. Ne oppilaat, jotka ovat haastaneet opettajan tai jonkun oppilaan, kirjottavat haasteen voittajan nimen paperiin, ja voittajien kesken arvotaan palkintoja.

Iida, 8B

Lankutus

Mainokset

Löytöretki faaraoiden maahan (kertomus)

Löytöretki faaraoiden maahan

 

Ensimmäinen luku

Löytöretkeilijä Tom Fox istui työhuoneessaan piirtäen karttaa kuvitteellisesta maasta. Se oli hänen lempiharrastuksensa.

Tom Fox oli keskimittainen, 44-vuotias mies, joka ei ollut kovinkaan terävä. Hänen päässään oli nyt, kuten aina, reikäinen arkeologihattu ja hänen housunsa haisivat pahalle. Hän oli todella utelias, helposti loukkaantuva ja erittäin pelokas mies, mutta osasi tarvittaessa ottaa kasvoilleen kovanaaman ilmeen, joka oli monta kertaa pelastanut hänet pälkähästä. Hänellä oli ihmeellinen tapa joutua aina hankaluuksiin.

Juuri kun kartta oli valmistumassa, työhuoneen oveen koputettiin.

– Sisään! Fox huusi. Ovi avautui ja pieni, ruskeatakkinen mies astui huoneeseen. Tämä oli hänen naapurinsa Wolf. Wolf piti naapuriaan umpihulluna, mutta oli silti tavallaan tämän ystävä.

– Terve Tom! hän huusi. Mitäs piirtelet?

– Tule katsomaan, Fox käski. Naapuri tuli hänen luokseen ja luki kartan.

– Joutavaa ajantuhlausta! hän lopulta murahti.

– Kuinka niin? kysyi Tom hivenen närkästystä äänessään.

–          Tämä on aivan mielenvikainen kartta! ärähti Wolf. Käyttäisit sinäkin aikasi johonkin hyödylliseen.

–          Minä suunnittelen paraikaa löytöretkeä, Fox ilmoitti ylpeästi.

–          Huvipuistoonko? kysyi Wolf ivallisesti. Nyt Fox hermostui.

–          Minä todistan sinulle, että vieläkin on olemassa paikkoja, joita kukaan ei ole koskaan löytänyt!

–          Tee se. Olen utelias näkemään, minne eksyt.

–          Kiinni veti! En ota mukaani edes kännykkää, joten jos joudun vaikeuksiin, koetan pelastaa itse itseni.

–          Hyvä on.

Fox pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti Saharan autiomaahan. Hän tutkiskeli ympäristöä hyvin innokkaasti siinä toivossa, että löytäisi joitain jälkiä vaikkapa hiekan alle peittyneestä kaupungista.

Etsintä ei tuottanut tulosta. Fox oli läkähtyä nestehukkaan ja kuumuuteen päivisin ja oli kuolla kylmyyteen öisin.

 

Toinen luku

Eräänä aamuna hän näki kuuden miehen ratsujoukon lähestyvän itseään. – Ehkäpä noilla on antaa minulle vettä, ajatteli Fox toiveikkaasti.

Hevosilla ratsastavat arabit pysähtyivät Foxin eteen.

– Mitä te täällä teette? kysyi tuiman ja ruman näköinen arabi-mies.

– Etsin täältä kadonnutta kaupunkia, mutta tarvitsisin hiukan vettä, Fox sanoi. Arabit purskahtivat nauruun.

–          Minä olen orjakauppias, enkä anna vettä kenellekään, sanoi kokoajan äänessä oleva arabi. Kiinnostaisiko sinua pesti jonkun ystäväni palveluksessa?

–          Te olette hullu! Fox huudahti. En taatusti palvele ketään, joka ei maksa minulle vähintään kahtakymmentä euroa kuussa.

–          Saat hyvän mielen, kun työskentelet ilman palkkaa, sanoi orjakauppias. Pojat. Napatkaa hänet!

Nopeaa kuin tuuli Fox tönäisi orjakauppiaan pois hevosensa selästä ja vetäisi suitsista. Hevonen hirnahti ja potkaisi Foxin selästään. Tom lensi kuin leppäkeihäs kahdenkymmenen metrin päähän ja tipahti hiekalle.

Arabit ratsastivat häntä kohti. Fox silmäili epätoivoisesti ympärilleen ja huomasi hiekassa pienen aukon. Hän yritti saada itsensä aukon alapuolelle, muttei onnistunut. Nyt arabit olivat aivan lähellä. Epätoivoissaan Fox sukelsi pää edellä aukosta alas. Arabit eivät huomanneet aukkoa, joten he jäivät ihmettelemään, minne Fox oli kadonnut.

Löytöretkeilijä tippui kuusi metriä alaspäin ja jysähti lopulta maahan. Hän katseli pöllämystyneenä ympärilleen ja huomasi olevansa jonkinlaisessa kaupungissa. Hän katseli ympärilleen ja huomasi ympärillään paljon pyramideja, alkeellisia taloja, sekä valtavan palatsin jonkin matkan päässä. Paikka oli aivan, kuin suoraan muinaisen Egyptin kulttuureiden ja perinteiden mukaan elävä kaupunki.

Mutta nyt Fox sai muuta ajateltavaa. Kuusi univormuun sonnustautunutta sotilasta juoksivat häntä kohti keihäät käsissään. Fox ei edes yrittänyt paeta, koska tiesi jäävänsä kiinni ennemmin tai myöhemmin. Sotilaat tarttuivat Foxiin ja alkoivat raahata häntä kohti palatsia, jonka Fox oli jo nähnyt silmäillessään ympärilleen.

Ihmiset olivat hyvin uteliaita löytöretkeilijän tulosta. He seurasivat sotilaita ja Foxia kaikkialle ja tuikkivat Foxia kiinnostuneina, mutta sotilaat vain ärähtivät kansalaisille tylysti ja raahasivat Foxin palatsiin.

Palatsi oli kaksikerroksinen, valtava rakennus, jonka seinillä oli upeita egyptiläisiä maaluksia ja käsikirjoituksia. Fox osasi arabiaa loistavasti ja jos hän ei olisi ollut vanki, olisi hän mielellään syventynyt lukemaan noita seinäkirjoituksia. Mutta sotilaat vain tyrkkivät häntä yhä vain kovakouraisemmin eteenpäin, jos hän yritti hidastella. Lopulta he saapuivat valtavan, kullatun oven eteen.

–          Faarao Intef37 odottaa, sanoi yksi sotilas, avasi oven ja työnsi Foxin edellään sisään.

He olivat tulleet todella upeaan huoneeseen, jossa oli itämaisia mattoja ja paljon palvelijoita. Kullatulla valtaistuimella istui kaksimetrinen mies faaraon valtikka kädessään. Mies oli komea, mutta hiukan turhan ankaran näköinen. Tämä mies oli faarao Intef37. Hän käski kaikkien muiden palvelijoiden häipyä, paitsi yhden, joka toi hänelle juuri jotain vilvoitusjuomaa.

– Jää tänne, Selim, hän käski. Saatan tarvita sinua.

Selimiksi nimitetty palvelija oli hyvin pieni mies, joka oli todella älykkään ja hauskan näköinen. Hän silmäili epäluuloisesti Foxia, joka tönittiin faaraon valtaistuimen eteen. Verhojen takaa ilmestyi vielä yksi mies.

–          Tule vain tänne, Mohammed, käski faarao. – Saatan tarvita sekä sinua, että Selimiä. Mohammediksi kutsuttu mies oli Selimin tavoin pieni ja laiha, mutta hänen kasvoillaan oli kokoajan vihainen ja ilkeä ilme, toisin kuin Selimillä.

Sotilaat kertoivat vanginneensa Foxin aivan äsken ja häipyivät sitten. Faarao katsoi ankarasti Foxia.

– Kuka olette ja miten löysitte tänne? hän kysyi. Fox ei sanonut mitään.

– Puhu, senkin koira! karjaisi faarao. Fox suuttui ja sanoi:

– Tupsahdin tänne eräästä aukosta. Siinä kaikki.

– Teillä on mielenkiintoiset vaatteet, Selim huomautti. Saisinko niitä lainaan?

– Ette! murahti Fox vihaisesti. Selim vaikeni nöyrästi.

– Olette varmastikin vakooja ulkomaailmasta, sanoi faarao vihaisesti. Rangaistukseksi röyhkeydestä, jolla olette tunkeutuneet kaupunkiimme, te kuolette! Fox nielaisi.

–          Se ei tule olemaan mitenkään tuskallista, sanoi faarao. Sen sijaan, että tekisin teistä krokotiilinruokaa, panen teidät ottelemaan kaupunkimme pahimman tappelupukarin kanssa. Ottelu alkaa tunnin kuluttua.

Tunnin kuluttua Foxia raahattiin kohti kaupungin keskellä olevaa lavaa, jolla yleensä myytiin orjia. Tänään siellä ei tapahtunut orjakauppaa, vaan siellä piti olla Foxin ja Ahmed-nimisen tappelupukarin välinen kaksintaistelu. Fox oli huono tappelija ja häntä pelotti hirveästi. Nyt hän näki vastustajansa. Tämä oli roteva ja häntä kaksi päätä pidempi mies, jolla oli vihainen naama. Jo hänen ulkomuodostaan näkisi, että mies pieksisi Foxin kuoliaaksi, ennen kuin viisi minuuttia olisi kulunut. Mutta Fox ei kuolisi ulisten pelosta ja armoa anellen. Hän kuolisi urheasti taistellen.

 

Kolmas luku  

Fox ja Ahmed astuivat lavalle. Faarao, Selim ja Mohammed tulivat sinne myös, jotta näkisivät ottelun aitiopaikalta. Muut kansalaiset olivat lähellä lavaa ja näkivät myös kaiken tarkasti.

Faarao antoi merkin ja ottelu alkoi. Fox pelkäsi hirveästi, mutta päätti silti tapella. Heti faaraon annettua merkin, hyökkäsi Fox Ahmedin kimppuun, mutta ennen kuin hän ehti iskeä, tarttui Ahmed hänen käteensä. Hän alkoi pyöriä kuin väkkärä ja Fox lenteli ilmassa puolelta toiselle pyörimisen tahdissa. Siinä lennellessään hän tuli potkaisseeksi faaraon jalkoja ja kuningas lennähti selälleen lavalle. Nopeasti hän kompuroi ylös ja heittäytyi pois tappelupukarien tieltä.

Miehet olivat nyt aivan kiinni toisissaan ja koettivat saada toisensa maahan. Fox koetti lisäksi purra vastustajaansa käteen. Selim hyppi miesten ympärillä ulvoen kannustuksia löytöretkeilijälle. Fox puraisi Ahmedia käteen, vastustaja ulvahti ja miehet alkoivat kamppailla toden teolla ja kiinnittyivät toisiinsa yhä vain tiukemmin. Selim juoksi väliin ja repi miehet irti toisistaan. Molemmat taistelijat olivat hetken aikaa aivan sekaisin pyörimisestä ja hoippuivat kuin humalaiset, mutta Fox saavutti tasapainoaistinsa ensimmäisenä. Nopeaa kuin tuuli hän heittäytyi Ahmedin kimppuun ja jälleen tämä alkoi pyörittää häntä. Ahmed heitti Foxin rähmälleen lavalle, mutta antoi tälle aikaa nousta. Selim kannusti löytöretkeilijää. Fox kimmahti pystyyn kuin avaruusraketti ja otti kasvoilleen kovanaaman ilmeensä. Tätä ilmettä Ahmed pelästyi hirveästi ja lähti juoksemaan lavaa pitkin pakoon. Fox seurasi juosten vastustajaansa ja heidän perässään ravasi Mohammed kannustaen Ahmedia. Fox koetti iskeä vastustajaansa leukaan, muttei osunut ja alkoi oman vauhtinsa voimasta kieppua taaksepäin kuin hyrrä. Fox sotkeentui omiin jalkoihinsa ja kaatui, mutta sai itsensä taas nopeasti ylös. Ahmed peitti kasvonsa käsillään ja Fox koetti huitaista häntä taas, muttei osunut.

Silloin Ahmed päätti yllättää Foxin takaapäin. Hän kiersi tämän selän taa ja valmistautui tekemään tappavan iskun. Fox ei huomannut vastustajaansa, mutta silloin lensi paikalle sääski. Se meni inisemään Foxin korvanjuureen ärsyttävästi. Raivoissaan löytöretkeilijä huitaisi sääskeä, mutta osuikin vahingossa Ahmediin. Isku oli tyrmäävä. Ahmed kaatui silmät ristissä lavalle selälleen ja jäi makaamaan siihen pyörtyneenä. Nyt kaikki hurrasivat Foxille ja häntä kannettiin riemusaatossa pitkin kaupunkia. Lopulta Selim löysi Foxin ihmisjoukosta ja käski hänen mennä palatsiin tapaamaan faaraota. Faaraolla oli kuulemma asiaa löytöretkeilijälle.

 

Neljäs luku

Fox lähti palatsiin ja meni huoneeseen, jossa faarao oli. Faarao käski Foxin istuutua. Fox lysähti tuoliin väsyneenä taistelusta.

– Se oli tiukka ottelu, mutta voitit kuitenkin, Intef37 totesi. Hän oli jo päättänyt ryhtyä sinuttelemaan vierastaan.

– Joo, sanoi väsynyt löytöretkeilijä välinpitämättömästi.

–          Et tiedä mitä se tarkoittaa. Kukaan ei ole koskaan päihittänyt Ahmedia.

–          Kerta se on ensimmäinenkin. En minäkään ole koskaan voittanut Ahmedia, enkä ketään muuta.

–          Mitä jos tulisit henkivartijakseni. Fox oli kimmahtaa ilmaan kuullessaan tuon ehdotuksen.

–          Ei ikinä! Vihaan tappeluita.

–          Ei sitten. Mutta et saa häipyä tästä kaupungista koskaan, jotteivät ulkopuoliset saivat tietää tämän paikan sijaintia.

–          En minä lavertele, mutta en ole lähiaikoina lähdössäkään, Fox sanoi. Tämä paikka kiinnostaa minua.

–          Saat vapautesi, lupasi faarao. Kukaan ei saa ahdistella sinua ja saat elää täällä aivan kuten muutkin.

–          Kiitoksia,
faarao. Minua kiinnostavat eniten nuo upeat reliefit. Jos saisin hiukan kopioida niitä muistiinpanovihkooni ja…

–          Ilman muuta, ilman muuta, faarao sanoi. Jos vain pysyt minulle uskollisena, niin saat tehdä aivan mitä haluat.

–          Kiitän teitä, jalo faarao, sanoi Fox.

Silloin oveen koputettiin ja Selim astui sisään. – Mitä nyt, Selim? kysyi faarao. Selim kantoi tarjotinta päänsä päällä ja hymyili löytöretkeilijälle ja faaraolla koko naamallaan. Hän heitti faaraolle hedelmän ja seisahtui sitten Foxin eteen.

– Minä löin erään kaverini kanssa vetoa siitä, että sinä voitat, hän sanoi. Voitin vedon ja sain paljon rahaa.

–          Jaa, sanoi Fox. Sehän on mukavaa.

Selim tarjosi Foxille samaa virvoitusjuomaa, kuin faaraolle.

–          Sinulla on varmaan jano sen hirvittävän ottelun jälkeen, hän sanoi.

–          On kyllä, Fox myönsi. Kiitoksia.

Kuinka hyvältä juoma maistuikaan! Fox ei ollut koskaan juonut mitään niin hyvää. Hän kiitti Selimiä vielä kerran. Palvelija kumarsi ja katsoi kysyvästi faaraoon.

–          Ei mitään, Selim, hän sanoi. Voit mennä. Selim häipyi huoneesta. Tuskin hän oli mennyt, kun happamen näköinen Mohammed sukelsi esiin nurkan takaa ja tuli huoneeseen.

–          Mikäs sinua risoo? kysyi faarao.

–          Löin vetoa tuota tunkeilijaa vastaan ja menetin kaikki rahani, hän murahti. Takaisin huoneeseen tullut Selim purskahti vahingoniloiseen naruun.

–          Sinä luulet itsestäsi liikoja, Mohammed, hän nauroi. Luulet voivasi voittaa aina, mutta häviät useimmiten.

–          Pidä sinä vain letkautuksesi omana tietonasi, ellei niitä erikseen haluta kuulla, murahti Mohammed.

–          Te olette turhan ilottoman näköinen, totesi Fox. Annan teille hyvän neuvon: Lopettakaa uhkapelien pelaaminen. Aina ei voi voittaa, mutta aina voi hävitä. Selim hirnahti kuin hevonen, mutta Mohammed oli synkkä kuin ukkospilvi. Sanottuaan sukkeluutensa Fox kääntyi ja lähti kohti ovea. Mutta silloin Mohammed tuikkasi jalkansa eteen ja kampitti Foxin. Tom Fox lennähti lattialle mahalleen ja nousi sitten kivusta irvistellen istumaan. Selim potkaisi tuimasti Mohammedia ja faaraon neuvonantajakin kaatui.

–          Tämän saat maksaa, senkin koira! hän karjui Selimille.

–          Ja toinen neuvo, Fox sanoi. – Älkää koskaan tuottako mielipahaa muille laukomalla uhkauksia, joita ette kuitenkaan toteuta. Mohammed mylvähti kuin härkä ja juoksi kohti Tomia mielipuolinen pilkahdus silmissään, mutta silloin faarao kutsui erään sotilaansa apuun. Tämä tuli pitelemään Mohammedia ja Fox käveli rauhassa pois.

–          Paina tämä nyt kalloosi, faarao sanoi ankarasti Mohammedille, – tuo mies on täällä minun vieraanani. Hän on täysin vapaa tekemään mitä hyvänsä lainkuuliaista puuhaa, jota haluaa. Jos hänelle tapahtuu jotain pahaa, syytän siitä henkilökohtaisesti sinua. Raivoissaan Mohammed sylkäisi lattialle ja häipyi huoneesta päässään hirvittäviä aikeita. Hän aikoi kostaa sekä Foxille, että Selimille. Ensiksi mainittu olisi helpompi hoidella, mutta hän pitäisi silmällä kumpaakin ja kostaisi heti tilaisuuden tullen.

Viides luku

Fox oli lähtenyt ulos ja käveli nyt kaupungilla. Hän kävi ostamassa itselleen hiukan appelsiineja ja palasi sitten palatsiin. Nyt kun hän oli vapaa ja sai tehdä mitä halusi, hän päätti tutkia hiukan palatsin seinillä olevia maalauksia. Hän teki reliefeistä hyvin tarkat kopiot vihkoonsa ja tulkitsi muinaisia tekstejä. Ne olivat hyvin kiinnostavia ja Fox sai tietää paljon mielenkiintoisia asioita. Tyytyväisenä työhönsä hän lopulta tunki muistikirjan taskuunsa ja lähti kysymään faaraolta, missä voisi nukkua. Oli jo pimeä ja koska sähköä ei ollut, olivat käytävät aivan pimeä. Fox kulki eteenpäin aavistamatta lainkaan, että Mohammed oli seurannut hänen liikkeitään kokoajan. Nyt tuo kiero mies piileskeli erään pylvään takana hyökätäkseen löytöretkeilijän kimppuun. Kun Fox tuli kohdalle, otti Mohammed vauhtia ja hyppäsi hänen kimppuunsa tarrautuen hänen kurkkuunsa. Fox karjaisi ja kaatui lattialle. Fox ei tuntenut Mohammedia, mutta näki vastustajansa kaivavan vimmatusti jotain taskustaan. Sitten hän näki, kuinka puukin terä välähti pimeydessä. Mutta juuri kun hän oli iskemässä sen Foxin rintaan, puuttui tapahtumiin uusi mies. Joku pienikokoinen mies rynnisti esiin toisesta nurkasta, tarttui Mohammedin käteen ja taivutti sitä taaksepäin. Mohammed ulvahti tuskasta. Nyt tuo sama voimakas käsi kiskaisi puukon hänen kädestään ja heitti sen pois. Mohammed potkaisi Foxia ja tarttui mieheen, joka oli pilannut hänen aikeensa tappaa löytöretkeilijä. Miehet kaatuivat ja pyörivät lattialla yhtenä mykkyränä. Fox repi hermostuneena tukkaansa ja pomppi tappelupukarien ympärillä. Samassa molemmat tempautuivat irti toisistaan ja katosivat varjoihin. Hukkaamatta hetkeäkään, Foxkin rynnisti paikalta pois kuin tuli hännän alla, kuullessaan vartiomiehen askelia.

Fox ei ollut tuntenut vihollistaan Mohammediksi, eikä liioin tiennyt, kuka oli tullut auttamaan häntä.

– Parasta mennä faaraon puheille, hän tuumi ja lähti kohti faaraon huonetta. Hän koputti oveen.

–          Kuka siellä? kuului faaraon kärttyinen ääni. Olin jo nukkumassa.

–          Tämä on tärkeää! löytöretkeilijä huusi, – Tämä on Fox!

–          Tule sisään, käski faarao. Fox avasi oven ja astui sisään.

Faarao makasi sohvallaan unisen näköisenä.

–          Mitä asiaa? hän kysyi.

–          Minut yritettiin äsken murhata, ilmoitti Fox dramaattisesti.

–          Murhata? toisti faarao järkyttyneesti, – Kuka teidät murhata koetti?

–          Minä en tiedä, Fox sanoi, – Joka kävi kimppuuni ja aikoi puukottaa minut kuoliaaksi, mutta sitten joku toinen kävi vastustajani kimppuun. Sitten he tappelivat ja häipyivät eri suuntiin ja minäkin pakenin.

Faarao oli hetken aikaa hiljaa. Sitten hän huusi: – Mohammed! Tule tänne!

Ovi avautui ja Mohammed astui sisään. Heti nähdessään Tom Foxin, hän heitti tähän myrkyllisen katseen.

–          Älä pelottele häntä, faarao sanoi ankarasti. – Minun on kysyttävä sinulta jotain.

–          Mitä? kysyi Mohammed vihaisesti.

–          Joku on koettanut tappaa vieraani, faarao sanoi nyökäten Foxiin päin. – Tiedätkö sinä tästä mitään?

–          Minä? kysyi Mohammed näytellen hämmästynyttä. – Miten minä voisin tietää jotain sellaisesta.

–          Et ollut äsken täällä minun seurassani, faarao sanoi ankarasti.

–          Tuo ei todista mitään! Mohammed kivahti.

–          Ehkä joku muu tietää jotain, faarao sanoi. – Selim!

Selim astui huoneeseen.

–          Mitä nyt, oi jalo faarao? hän kysyi viattoman näköisenä.

–          Joku on koettanut tappaa tämän herra Foxin, sanoi faarao. – Mohammed kieltää tietävänsä siitä mitään. Tiedätkö sinä?

–          Minulla on omat epäilykseni, Selim sanoi silmäten Mohammedia ankarasti. – Voin kertoa sen verran, että minä pelastin herra Foxin salamurhaajan käsistä.

–          Sinä? faarao huudahti.

–          Minä, Selim sanoi hiven ylpeyttä äänessään.

–          Minusta tuntuu, että te molemmat salaatte minulta jotain tässä jutussa, faarao sanoi.

–          Minä en tiedä mitään! Mohammed karjaisi.

–          Voitte poistua kaikki, faarao sanoi. – Minä alan nyt nukkua.

Fox, Selim ja Mohammed poistuivat huoneesta. Mohammed poistui palatsista raivosta puhisten. Selim veti Foxin syrjään ja kuiskasi tämän korvaan: – Kuule. Minä tiedän, kuka sinut yritti murhata.

–          Kuka? kysyi Fox jännittyneenä.

–          Mohammed, sanoi Selim.

–          Minä olinkin jo epäillyt sitä, löytöretkeilijä ilmoitti. – Kiitos, kun pelastit henkeni.

–          Ei se mitään, Selim sanoi. – Mutta muista tämä: – Mohammed on hellittämätön vihollinen. Ole varovainen. Hän aikoo tappaa meidät molemmat.

–          Selvä on, Fox sanoi. – Jos se konna yrittää vahingoittaa kumpaakaan meistä, niin minä näytän sille, kuka on kuka.

–          No hyvä, Selim sanoi. – Minun on nyt mentävä. Näkemiin. Ja sen sanottuaan Selim häipyi paikalta.

Mohammed oli aivan raivoissaan.

–          Minun on ensin hoideltava tuo palvelija pois tieltä, jos haluan kostaa tuolle löytöretkeilijän retkulle, hän tuumi itsekseen. – Teen sen jo tänä iltana.

Kuudes luku

Mohammed piiloutui nurkan taakse ja vakoili sieltä ihmisiä. Pian alkoi jo hämärtyä. Nyt kadulla ei ollut muita kuin Selim, joka käveli suoraan kohti. Salamannopeasti Mohammed tarttui Selimiin ja kiskaisi tämän nurkan taakse.

–          Sinä! karjaisi Selim.

–          Minä, Mohammed sanoi ja paiskasi Selimin maahan. Ennen kuin palvelija ehti nousta, Mohammed oli köyttänyt hänen nilkkansa ja kätensä yhteen.

–          Mitä aiot tehdä minulle, senkin raukka? kysyi Selim.

–          Järjestän sinut vain hetkeksi pois tieltä, Mohammed vastasi pannen suukapulan Selimille. Sitten hän heitti palvelijan asumattomaan taloon, joka oli tien varrella ja lähti sitten nukkumaan.

Aamulla Mohammed söi nopeasti aamupalan ja meni sitten faaraon saliin.

–          Minulla on tärkeää asiaa, faarao, hän sanoi.

–          Mitä nyt taas? kysyi faarao. – Sinä kyllästytät minua, Mohammed.

–          Selim kertoi minulle tänä aamuna, että se löytöretkeilijä oli kertonut hänelle tulleensa tänne lietsoman epäluuloa saadakseen aikaan täyden kapinan, Mohammed kertoi häikäilemättömästi häpeämättä lainkaan.

– Hän koetti kuulemma värvätä Seliminkin mukaan, Mohammed jatkoi. – Selim kieltäytyi ja pelkää nyt henkensä puolesta. Hän on jopa karannut jonnekin. En löydä häntä mistään.

–          Valehteletko sinä, senkin koira? faarao kysyi vihaisesti.

–          En suinkaan, Mohammed vakuutti.

–          Fox! huusi faarao käskevästi. – Tänne ja heti.

–          Mitä nyt? kysyi Fox tultuaan paikalle.

–          Kaulasi pitäisi katkaista, senkin petturi! faarao mylvähti.

–          En ymmärrä, Fox sanoi. – Selittäkää hiukan.

–          Olet karkottanut täältä Selimin ja koettanut saada hänet mukaan salajuoneen! raivosi faarao Mohammedin hykerrellessä tyytyväisenä vieressä. – Häpeä!

–          Kukas teille tuollaista pajunköyttä on syöttänyt? kysyi Fox loukkaantuneena. – Tuollaiset epäilykset ovat arvoni yläpuolella.

–          Mohammed kertoi, faarao sanoi. Mohammed kalpeni kasvojaan myöten.

–          Vai tuo lurjus! Fox huudahti. – Nyt minä kyllä revin hänet suikaleiksi! Foxin kasvot punastuivat kiukusta ja hän heittäytyi Mohammedin kimppuun mukiloiden häntä toden teolla. Faarao katseli tapahtumia vierestä kauhistuneena.

–          Vartijat! hän huusi. – Tulkaa nopeasti, tai tuo hullu vielä tappaa Mohammedin.

Tarvittiin viisi vahvaa miestä repimään Fox irti Mohammedista. Neuvonantaja oli aivan mustelmilla ja naarmuilla Foxin käsittelyn jälkeen. Löytöretkeilijä koetti repiä itseään irti ja käydä Mohammedin kimppuun uudelleen.

–          Viekää hänet pois, ruikutti Mohammed heikolla äänellä. – Hän tappaa minut.

–          Niin tapankin! karjui Fox. – Revin teidät suikaleiksi ja…

–          Viekää hänet ulos, älkääkä päästäkö tänne palatsiin niin kauan, kuin hän on noin raivohullu, käski faarao.

Sotilaat raahasivat Foxin ulos palatsista tämän yhä karjuessa pelottavia uhkauksia Mohammedille.

–          Minä olen sinuun pettynyt, faarao sanoi Mohammedille. – Sinä olet neuvonantajani, mutta olet pettänyt luottamukseni ja valehdellut minulle. Minun on valitettavasti lisättävä, että saat potkut. Sylkäisten jälleen vihaisesti lattialle, Mohammed poistui palatsista kiehuen raivosta. Eikä tilannetta totta totisesti parantanut se, että köytensä rikkonut Selim juoksi tiellä häntä vastaan, haukkui aivan maan rakoon ja painui sitten ylpeänä pois luvaten kertoa faaraolle kohtelustaan.

–          Vihaan teitä kaikkia! huusi Mohammed. – Panen teidät kaksi vielä maksamaan tämän kaiken.

–          Ehkä unissasi, kuului Selimin ylpeä vastaus tämän kävellessä palatsin.

Selim meni palatsiin ja hän kertoi faaraolle kaiken. Hän kertoi, kuinka Mohammed oli koettanut tappaa Foxin ja kuinka hän oli kohdellut Selimiä. Faarao raivostui entisestäänkin. Hän kutsui kaikki kansalaiset luokseen palatsin eteen ja piti lyhyen puheen joka kuului:

Etsikää se Mohammedin ryökäle ja tuokaa minun eteeni! Hänen kaulansa katkaistaan aamun koitteessa minun kultaisella sapelillani. Selim tunsi itsensä huonovointiseksi. Ei hän tällaisia vaikeuksia tahtonut Mohammedille. Mutta pahin oli vasta edessä. Faarao jatkoi puhettaan sanomalla: Olen kiitoksen velkaa palvelijalleni Selimille, joka paljasti tämän petturin. Hän on saava tynnyrillisen kultaa.

Tätä Selim ei enää kestänyt vaan pyörtyi. Hän ei kestänyt ajatusta, että hänen takiaan tapettaisiin joku toinen ja että häntä vieläpä palkittaisiin siitä.

Sitten alkoi tapahtua. Miljoonat ihmiset lähestyivät Mohammedia. Faaraon entinen neuvonantaja käsitti olevansa vakavassa vaarassa ja koetti paeta. Hän heitteli ympärilleen kerääntyneitä ihmisiä molemmille sivuille helposti kuin kärpäsiä ja koetti epätoivoisesti raivata tietään väkijoukon läpi, mutta hänellä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä pakoon.

–          Heittäkää se rotta tyrmään! komensi faarao. Mutta nyt Fox pisti tuulemaan. Hän astui koko kansan eteen ja huusi kovalla äänellä:

–          Tyrannit alas! – Pois alhainen sorto ja hirmuvalta! Älkäämme totelko tätä Hitleriä alhaisempaa juonittelijaa, joka nauttii nähdessään toisten ihmisten kärsimyksiä. Jos sen teemme, on ihmiskunta vajonnut alas. Lainatakseni Vladimir Leniniä: – Karthago on hävitettävä! Ja luvallanne teen lauseeseen vielä oman pienen lisäykseni: Ja kommunistit opetettava tavoille! Eläköön Siperia!

Kaikki kuuntelivat aivan mykistyneinä. Sitten faarao räjähti ja karjaisi:

Heittäkää tuo rotta samaan tyrmään kuin Mohammed. Hänen kohtalonsa on oleva sama.

Selim oli juuri tullut parahiksi tajuihinsa kuulemaan faaraon viimeiset sanat ja lausahti sitten:

Faarao! Kieltäydyn ottamasta kultaa vastaan mieheltä, joka surmaa ystäväni. Minä eroan palveluksestanne!

Faaraon jo valmiiksi vihainen mieliala kiehahti entisestäänkin.

–          Selimin pää vadille! hän karjaisi. – Kaupunkihan on täynnä pettureita! Ei voi luottaa keneenkään. Vankilaan kaikki kolme! Ja niin Fox, Mohammed ja Selim heitettiin tyrmään.

 

Seitsemäs luku

 

–          Minusta tuntuu, että olemme melko hirvittävissä vaikeuksissa, Fox totesi katsellessaan sellissään ympärilleen.

– Etkö voisi olla vähän aikaa hiljaa ja laskea vaikkapa sekunteja kohti huomisaamua? kysyi Mohammed äreästi.

– Älkää viitsikö! murahti Fox harmistuneena. – Meillä on nyt parempaakin tekemistä kuin riiteleminen. Meidän on päästävä täältä pakoon! Olen elämänhaluinen, enkä aio jäädä tänne mätänemään. Meidän on pidettävä nyt yhtä ja paettava täältä keinolla millä hyvänsä.

– Sinulla varmaan on jo sellainen keino, totesi Mohammed ivallisesti.

– On kyllä, mutta ihmettelen vain, minkä vuoksi faarao niin suuttui, Fox sanoi. – Raivostuikohan hän siitä, että puhuin Leninistä. Mitä hänellä on bolsevikkeja vastaan? Vai oliko Lenin bolsevikki? Oli miten oli, se lentävä lause taisi olla jonkun toisen tyypin sanoma. Olikohan se Hitler?

– Mikä lentävä lause? kysyi Selim.

– Karthago on hävitettävä, selitti Fox kärsivällisesti.

– Kuka Hitler oli? kysyi Selim kiinnostuneena.

– En ehdi nyt pitää sinulle historiantuntia, murahti Fox. – Meidän on paettava ja kuten sanottu: Tiedän jo keinon.

– Millaisen? kysyi Mohammed.

– Minä alan kiljua syötävää ja kun vartija tulee tänne, kolkkaamme hänet tajuttomaksi ja pakenemme, Fox sanoi. – Yksinkertaista vai mitä?

– Se varmaan onnistuu, Selim sanoi toiveikkaana. – Koetetaan.

– Fox alkoi ulvoa itselleen ruokaa. Vartija tuli ja avasi oven.

– Hiljaa! hän murahti.

– Mitä? Selim kysyi. – En kuullut.

– Hiljaa! karjahti vartija.

Silloin Selim lensi miehen kimppuun nopeaa kuin tuuli. Hän tarttui vartijaa niskasta kiinni ja painoi hänet vatsalleen lattiaan. Vartija kimmahti jälleen ylös tallaten Selimin varpaat. Salamannopeasti Mohammed tarttui vartijan käsiin ja kiskaisi ne selän taakse. Mohammedin pidellessä miestä paikoillaan, Fox nappasi maasta kepin ja valmistautui kolkkaamaan rimpuilevan vartijan tajuttomaksi. Mutta kun hän löi, vartija hypähtikin oudosti, singoten Mohammedin eteensä. Fox osuikin Mohammediin ja iskun uhri lyyhistyi valtava kuhmu päässään lattialle tajunkankaalle.

Nyt vartija lähestyi Foxia. Juuri kun hän aikoi tarttua löytöretkeilijään, Selim nappasi vesiruukun ja iski sen vartijan päähän. Mies alkoi hoiperrella sokkona ympäriinsä ja huojui kuin päihtynyt. Tajuihinsa tullut Mohammed juoksi yhdessä Selimin ja Foxin kanssa ovelle ja he viilettivät ulos kurjasti sellistään. He eivät kuitenkaan päässeet pitkällekään, kun lisää sotilaita ryntäsi heidän eteensä tukkien pakotien. He lähestyivät karkulaisia uhkaavan näköisinä. Nopeasti Fox nappasi taskustaan kameran, painoi itselaukaisinta ja käänsi kameran päin sotilaita. Kameran salama halkoi vankityrmän pimeyttä sokaisten vartijoiden silmät. Huudahtaen nämä perääntyivät silmiään räpsytellen. Nyt Fox pääsi pakenemaan, mutta pari shokilta säästynyttä sotilasta saivat napattua Selimin ja Mohammedin.

–          Vihaan teitä! huusi Fox viilettäessään pakoon. – Vihaan teitä kaikkia! Älkää koskaan unohtako näitä sanoja!

Fox pääsi pois vankilasta ja piiloutui erään talon katolle. Se oli huono piilopaikka, mutta Foxin suureksi hämmästykseksi kukaan ei katsonut sinne. Faarao oli raivoissaan kuultuaan yhden vangin karanneen, muta päätti silti teloittaa Selimin ja Mohammedin. Fox puolestaan tahtoi auttaa molemmat pinteestä. Hän kehitteli puolessa tunnissa loistavan suunnitelman.

Kahdeksas luku

Aamulla Selim ja Mohammed raahattiin teloituslavalle. Heidän kätensä oli sidottu selän taakse, eikä pakomahdollisuuksia ollut. Faarao antoi käskyn yhdelle orjalleen. Tämä lyhyt ja laiha mies tepasteli lavalle pidellen käsissään faaraon kultaista sapelia. Faarao antoi merkin miehelle. Tämä tepasteli kohti Selimiä. Selim äännähti oudosti ja sylkäisi miestä kasvoille. Inhoten mies kääntyi ja silloin Selim potkaisi häntä selkään. Mies rysähti lavalle vatsalleen. Selim koetti paeta, muttei päässyt mihinkään kädet sidottuina.

Juuri kun teloittaja valmistautui uuteen yritykseen, tapahtui jotain, joka muutti tyystin kaiken. Alkoi kuulua hirvittävää ääntä. Ihmiset katselivat ympärilleen ihmeissään. Samassa Fox hypähti teloituslavalle moottorisaha käsissään. Hän oli ottanut sen mukaan kotoaan vaaratilanteita varten. Nyt päällä oleva moottorisaha piti kamalaa ääntä. Kansalaiset, teloittaja ja faarao perääntyivät kauhuissaan. Fox juoksi vankien luo ja leikkasi nopeasti näiden köydet poikki. Sitten hän juoksi ihmisvirran läpi pitäen edelleenkin moottorisahaa päällä. Hän oli kuitenkin tehnyt itselleen karhunpalveluksen, koska nyt myös Selim ja Mohammed olivat peloissaan kuulonsa puolesta ja luulivat Foxin koettavan tahallaan turmella heidän kuuloaistinsa. Se merkitsi, ettei faarao tappaisi heitä, koska he alkaisivat jälleen uskollisiksi hänelle.

Mutta Foxilla oli kiire. Kaikki jahtasivat häntä. Viime hetkellä Fox pääsi takaisin sen aukon luo, josta oli pudonnut tähän kummalliseen kaupunkiin. Hän teki pitkän ja notkean hypyn ja sai hinattua itsensä ylös.

Hän oli jälleen Saharan autiomaassa ja mies kiiruhti kotiin.

–          Miten löytöretkesi meni? kysyi Wolf ivallisesti.

–          Olin oikeassa, siinä kaikki, Fox sanoi ja jatkoi karttojensa piirtelyä. Ja Wolf luuli edelleenkin naapuriaan hulluksi.

Olavi Mikkonen, 7d

Itsenäisyyspäivän juhlahumua

0612 juhla 5
5.12.2013 Erityis-ip:n väki järjesti itsenäisyyspäivän vastaanoton noin 30 kutsuvieraalle. Vieraiksi oli kutsuttu yleisopetuksen ip-väki, rehtori, apulaisjohtaja, koulusihteerit sekä pienluokkien opettajat.
0612 juhla 0612 juhla 2
Lapset osallistuivat juhlan järjestämiseen leipomalla ja tekemällä koristeita.
0612 juhla 6 0612 juhla 4
Juhlavastaanotto alkoi presipenttiparin Tommin ja Annabellan kättelyllä, jonka jälkeen vieraat ohjattiin juhlasaliin. Erityis-ip:n väki toivotti vieraat tervetulleeksi musiikkiesityksellään. Sitten vuorossa oli lyhyt esittely Suomesta ja itsenäisyydestä.
0612 juhla 3
Sen jälkeen kahviteltiin ja syötiin kakkua. Lopuksi ohjelmassa oli vapaata seurustelua ja pienimuotoiset tanssiaiset. Juhlat olivat onnistuneet ja kaikki nauttivat juhlasta.
terkuin,
erityis-ip:n väki

 

6.lk vierailulla yrityskylässä

WP_20131126_001

Oulun Energian iloisia työntekijöitä!

Yrityskylä Oulu toimii Limingantullissa syksyllä 2013 ja sinne pääsevät vierailulle Oulun seudun 6.lk oppilaat.

Patu 2.b voitti Animalian piirrustuskilpailun Possu-työllään

Animalia järjesti tänä syksynä piirrustuskilpailun koululaisille. Piirrustuskilpailun aiheena oli ”Iloinen eläin”. Koulumme oppilas Patu 2.b-luokalta voitti valtakunnallisen kilpailun! Koko koulu onnittelee Patua ja iloitsee hienosta saavutuksesta!

 

Patu

Patu ja Animalian lähettämät palkinnot.

Patun possu

Patun voittotyö painettuna postikortiksi.

 

 

3.b luokan joulukorttiprojekti loppusuoralla

Tässä upeat joulukorttimme, jotka ovat juuri tulleet painosta!

joulukorttiprojekti lyhty  joulukorttiprojekti kynttila joulukorttiprojekti hiutalejoulukorttiprojekti lintu

Alakoulun Halloween-tapahtuma 31.10.

 
Torstaina lokakuun viimeisenä päivänä ala- ja yläkoulun pihoilla sekä käytävillä oli nähtävissä mitä hurjemman näköisiä hahmoja. Oli mahtava huomata, kuinka oppilaat ja henkilökunta olivat pukeutuneet erilaisiin Halloween-asuihin!
Alakoulun oppilaskunnan edustajat järjestivät päivän aikana lepakon etsintää, pitivät kauheaa herkkukioskia sekä äänestivät parhaat Halloween-asut salaperäisen tuomariston voimin. Tuomaristo oli erittäin yksimielinen siitä, että parhaiden pukujen valitseminen oli vaikeaa ja kisa oli hyvin tiukka.

 

Halloween pukukisa1 halloween pukukisa2
Voittajiksi päätyivät Heidi 1.B-luokalta sekä Vilho 3.B-luokalta. He saivat muistoksi päivästä pienet palkinnot ja suut makiaksi 🙂

Halloween toi mukavaa vaihtelua koulun arkeen!

 

Terkuin,

Tuire-ope ja oppilaskunnan edustajat